Omppu<p>Oksana Vasjakina: Aro<br>201 sivua<br>Степь (2022)<br>Suomentanut Riku Toivola<br>Otava (2024)</p><p>Hän on rekkamies</p><p>Oksana Vasjakina (s. 1989) on nyky-Venäjällä kielletty kirjailija, joka jo osaltaan on tae siitä, että hänen kirjoihinsa kannattaa tutustua. </p><p>Aro (Степь 2022,) on toinen osa Vasjakinan autofiktiivistä romaanitrilogiaa, jonka aloitti teos Haava (Рана 2021). Kummatkin teokset on suomentanut Riku Toivola ja julkaissut Otava. Nippelitietona mainittakoon, että suomi oli ensimmäinen kieli, jolle Haava käännettiin. Trilogian päättäävä kolmas osa on nimeltään Ruusu (Роза), mutta sitä ei ole ainakaan vielä toistaiseksi suomennettu. </p><p>Etsin taannoin Haavaa ja Aroa Goodreadsista ja ne toki sieltä löytyivät, mutta niitä kuvaavat sivut eivät avautuneet. Äsken kokeillessani Haavan ja Aron sivuille pääsi. Jännää tai sitten ei.</p><p>Kuuntelin Haavan parisen vuotta sitten ja jo sitä kuunnellessani tiesin, että menetin paljon, kun lukemisen sijasta päädyin kirjan kuunteluun. Olen ottanut opikseni ja luopunut äänikirjojen kuuntelusta.</p><p>Haavassa Vasjakina kertoo vaikeasta äitisuhteestaan, homoseksuaalisen identiteettinsä löytämisestä ja naisen asemasta Venäjällä. Arossa on tarkasteluvuorossa Vasjakinan kipeä suhde hänen Aidsiin kuolleeseen isäänsä.</p><p>Isän Aids on seurausta heroiinin käytöstä, mutta Vasjakina muistuttaa, että Venäjällä aidsia koskevassa tiedottamisessa suonensisäisiä huumeita ei mainita lainkaan, vaan aidsista puhutaan kumppanin pettämisestä johtuvana seurauksena. Jos on uskollinen seksikumppanilleen on turvassa aidsilta. Mainoskuvissa poseeraavat heteroperheet.</p><p>Aron päähenkilön suhde isään on etäinen. </p><p>"Isä oli minulle täysin vieras ihminen, todellinen ventovieras. Hän oli yksin, niin kuin kivenlohkare tiellä. Lohkareen voi kyllä nähdä. Sitä voi silittää. Mutta sille ei voi sanoa mitään, ja jos sanoo, se kuulee, mutta ei vastaa."</p><p>Isä on päähenkilölle pettymys, mutta samalla isän irrallisuudessa on hänelle jotakin lumoavaa. Vaikka isä herättääkin ihmisissä sääliä, hänen työnsä rekkakuskina nähdään vapauden ilmentymänä. </p><p>Arossa ollaan konkreettisesti arolla isän rekan kyydissä ja välillä mukana on myös päähenkilön tyttöystävä. Aro on suuri ja vangitsematon ja teoksen kertoja toteaa, että hänen kielensä ei riitä vangitsemaan sitä. Aro ja isä kuuluvat yhteen ja jättävät päähenkilön ulkpuolelleen.</p><p>Romaanissa valotetaan isän elämää myös aron ulkopuolella. Isä on viettänyt pikkurikollisen elämää ja ollut väkivaltainen mies, jonka purkausten kohteeksi erityisesti päähenkilön äiti on joutunut.</p><p>"Kun äiti petti isää, isä hakkasi häntä patteria vasten niin kauan, että hänen kasvonsa muuttuivat siniseksi mössöksi, ja raiskasi häntä sitten tuntikausia."</p><p>Lapselta isän väkivaltaisuus ja sen jättämät jäljet salataan kertomalla, että vanhemmat ovat olleet onnettomuudessa. </p><p>Vasjakinan tekstissä rumuus ja kauneus kietoutuvat yhteen tavalla, joka tekee niiden erottamisen mahdottomaksi. Homopropagandalaista välittämättä Vasjakina ei epäröi kuvata naisten välistä rakkautta, vaikka se tuntuukin rikolliselta ja aiheuttaa myös häpeää. Häpeää, joka haisee "vaaleanpunaiselta kalan vereltä, jodilta ja kuivatuilta omenilta".</p><p>"Olin tukahtua ja mieleni teki sietämättömästi suudella häntä. Pää tuntui räjähtävän painostavan punaisesta valosta. Pikkuhousut kostuivat, ja haarakiilassa lämpöinen tahmea lima viileni hetkessä, aivan kuin jalkoväliini olisi kuollut nuori Volgan särki."</p><p>Vasjakinan kielessä ja kuvauksessa kulkee mukana koko Venäjä. Miliisien suorittamat kotietsinnät ja luhistumaisillaan oleva Neuvostoliitto. Pelko siitä, milloin yöllä koputetaan oveen. Äiti halussaan, jonka isä varasti. Isä rikollisine kavereineen ja hänen kuuntelemansa rikollisista kertovat laulut. Isä ajamassa rekkaa aron halki, odottamassa lasteja, värjöttelemässä taukopaikoilla. </p><p>Isän kuolema pakottaa päähenkilön käymään läpi muistojaan isästä ja pohtimaan isäsuhdettaan. Isä on kuitenkin kuin aro - liian laaja, tavoittamaton ja suostumaton.</p><p>"Hän oli minun isäni, ja ajatellessani häntä tunsin katkeraa kaipuuta. Hän oli salaperäistä maata, ja samaan aikaan hän oli minun pimeä puoleni."</p><p><a href="https://mementomori.social/tags/kirjamastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener noreferrer" target="_blank">#<span>kirjamastodon</span></a> <a href="https://mementomori.social/tags/bookstadon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener noreferrer" target="_blank">#<span>bookstadon</span></a></p>