Niko<p>Andrew Joseph White: The Spirit Bares Its Teeth</p><p>Oon kuullut Andrew Joseph Whiten tuotannosta mahdottoman paljon kehuja, toisinaan jopa ylistävää hehkutusta, ja vaikka ya-kirjallisuus harvemmin säväyttää, täytyy mun tässä tapauksessa liittyä vakuuttuneiden joukkoon. The Spirit Bares Its Teeth on helppolukuinen mutta varsin tunnelmallinen kauhukirja ja ilahduttaa representaatiollaan. Representaatioasiat oikeastaan ennen lukemista vähän mietitytti, koska kirjan takakannen mukaan päähenkilö Silas on autistinen transpoika. Mietin siis lähinnä sitä, miten autismin kuvaus on käytännössä handlattu, koska kirja sijoittuu vuoteen 1883, jolloin autismi-sanaa ei ollut olemassakaan, mutta loppujen lopuksi White on hoitanut homman aika tyylikkäästi. Kirjassa ei pyritä käyttämään nykyaikaisia lääketieteellisiä termejä niitä vanhemmassa miljöössä, mutta takakansitekstin maininta ja luonteva päähenkilön käyttäytymisen ja ajattelun kuvaus saavat lukijan tajuamaan, mistä on kyse. Neuroepätyypillisyyden käsittely yhdistyy ainakin mun mielestäni perustellusti ja kiinnostavasti siihen, miten julmasti poikkeavina pidettyjä yksilöitä on “hoidettu” ja osin hoidetaan edelleen. Myös sukupuoli liittyy tähän, ja ei-normatiivisen sukupuolen ja neuroepätyypillisyyden intersektiota kuvataan kirjassa hyvin.</p><p>Spefielementit eivät ihan yhtä lailla vakuuttaneet, vaikkei niissäkään varsinaista vikaa ole. Ennemminkin Whiten luoma maailma tuntuu niin järkevältä, että etenkin kirjan alkupuolella välillä unohdin lukevani yliluonnollisia elementtejä hyödyntävää kauhukirjaa: Silas kohtaa matkansa aikana kaikenmoisia paranormaaleja juttuja, mutta kirjassa pahinta kauhua tarjoilevat toiset ihmiset, säväyttävimmät sätkyt ovat luonteeltaan lääketieteellisiä. Nuortenkirjaksi tässä on välillä yllättävänkin rajua väkivaltaa ja suoranaista gorea, joten ihan herkimmille lukijoille en tätä suosittelisi. Kaikki ällöttävä on musta kuitenkin hyvin perusteltua, eikä lukiessa tule sellainen fiilis, että kirjoittaja haluaa läpällä tai muuten vain järkyttää. Välillä tosiaan tuntuu siltä, että juoni ja yliluonnolliset elementit jäävät hahmojen ja heidän identiteettipohdintansa jalkoihin. Tyylikäs kirja on nytkin, mutta periaatteessa siihen olisi voinut surutta lisätä sata sivua lisää. Silloin myös mysteeri olisi ehtinyt kunnolla kypsyä ja ratketessaan tehdä suuremman vaikutuksen.</p><p><a href="https://mementomori.social/tags/QueerLukuhaaste" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener noreferrer" target="_blank">#<span>QueerLukuhaaste</span></a> 2025 on käynnissä, ja siihen tätä on ilo vinkata. Sopii ainakin kohtiin transfeminiinisyys, lasten tai nuorten kirja, spefi, transmaskuliinisuus, transhistoria, romantiikkaa ja mun kauttani tietysti vakiona translukijan suositus. Laitan tän itse romantiikkaa-kohtaan, mutta erityisen hyvin tää voisi sopia transmaskuliinisuutta käsitteleväksi kirjaksi, sillä Silasin identiteetti on tarinan keskiössä. Hän on myös mielenkiintoisen monitahoinen hahmo, koska miesidentiteetistään huolimatta hän ei ole korostuneen tai toksisen maskuliininen vaan ennemminkin hyvin herkkä tyyppi ja pohdiskelee tätä asiaa paljon. Ja joo, ehkä hän välillä jäsentelee omaa identiteettiään hämmentävän 2000-lukulaisesti, mutta annettakoon se anteeksi, koska juuri historiallinen konteksti tekee Silasista mielenkiintoisen hahmon. </p><p>Jos joku muuten suorittaa Helmet-lukuhaastetta, sopii tää erittäin hyvin sisäoppilaitoskohtaan!</p><p><a href="https://mementomori.social/tags/KirjaMastodon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener noreferrer" target="_blank">#<span>KirjaMastodon</span></a> <a href="https://mementomori.social/tags/Lukeminen" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener noreferrer" target="_blank">#<span>Lukeminen</span></a> <a href="https://mementomori.social/tags/NikonKirjat" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener noreferrer" target="_blank">#<span>NikonKirjat</span></a></p>