writing.exchange is one of the many independent Mastodon servers you can use to participate in the fediverse.
A small, intentional community for poets, authors, and every kind of writer.

Administered by:

Server stats:

317
active users

#kirjoittaminen

3 posts3 participants0 posts today

Postaussarja sarjan kirjoittamisesta jatkuu!

Kuten sanottua, olen henkilövetoinen kirjoittaja ja henkilöt syntyvät aivan ensimmäisenä. Kässäriä suunnitellessani henkilöiden miettiminen on se hykerryttävin vaihe, jossa ideat uhkaavat karata lapasesta ihan täysin.

Lakertan henkilöt syntyivät oikeastaan jo kaaaaauan ennen kuin tiesin koko sarjan olemassaolosta mitään. He ovat vain odottaneet omaa tarinaansa. (Sama juttu minulle kävi Vastatuulen lohikäärmeen Kristian Korpin kanssa.)

Lakerta-sarjassa on päähenkilöitä paljon, melkein kuin George R. R. Martinilla. Nyt kun pikaisesti laskin, niin koko sarjassa on reilusti yli kymmenen päähenkilöä (ei kylläkään kaikki yhdessä kirjassa).

Laaja henkilökaarti mahdollistaa paljon tarinoita, mutta on pidettävä huolta, että jokainen erottuu joukosta ja ansaitsee oman paikkansa. Henkilön oma ääni on tässä aivan valtavan tärkeä. Lakertassa on useita näkökulmahenkilöitä ja minä-kerronta. Hahmovaihdokset on otsikoitu, mutta pyrin siihen, että henkilön erottaisi ilmankin – jopa koko sarjan kaartista, ei vain yhden kirjan.

Lakertassa ei seurata yhtä pääparia, vaan aluksi sarjassa on kussakin osassa omat päähenkilönsä. Loppupuolella sitten tiet kohtaavat.

Jokaisella päähenkilöllä on oma tarinansa. Romanttinen juoni on tietysti se kaikkein keskeisin, mutta elämässä on kaikenlaisia muitakin murheita – olkookin että puhutaan romantasiasta.

"Muut murheet" on myös minun murheeni, jossa keskitien löytäminen on toisinaan vaikeaa. Moni päähenkilöni on kokenut kaikenlaista traumaa. Eletään myös hyvin erilaisessa maailmassa, jossa traumoja käsitellään ja niihin suhtaudutaan eri tavoin kuin meidän todellisuudessamme. On otettava huomioon myös tekstilaji; Lakerta on romantasiaa, kevyttä viihdettä.
Traumoja ei voi ohittaa noin vain, mutta niiden käsittely ei myöskään saa paljoa tilaa. Tätä en odota lukijanakaan. Jos henkilö on tullut vaikkapa lapsena hylätyksi, niin varmasti se näkyy jossakin, mutta en odota asian kovin syvällistä käsittelyä, jos se ei ole tarinan pointti (joskushan se on, mutta ei romantasiassa).
Pohdin kuitenkin paljon sitä, mikä on sopiva määrä käsittelyä ja mikä ei.

Mitä ajatuksia herätti?

Suora jatkumo aiempaan postaukseen koskien juonen suunnittelua.

Sanoinkin, että en laita sille isolle juonelle niin paljoa painoarvoa kuin voisi kuvitella, mutta pikkujuonet! Nämä ovat asia erikseen.

Pelkkä iso juonihan ei riitä, vaan sarjan jokaisen osan on seistävä omilla jaloillaan. Tämä ei tarkoita, että jokaisen osan täytyy toimia itsenäisesti, vaan sitä että lukija saa jokaisesta osasta kuitenkin ainakin yhden kokonaisen tarinan.

Trilogioissa sarjan toinen osa on yleensä vaikein ja tuppaa olemaan siirtymisiin keskittyvä välinäytös. Lakertan perusrakenne on erilainen, joten vältän tämän ongelman. (Löytänen sen edestäni sitten seuraavassa projektissa...) Lakertassa päähenkilöt ja miljöö vaihtuvat joka osassa, joten pitkää matkustamista ei juuri ole.

Lakertassa jokaisen osan oma juoni perustuu romantiikkaan (onhan kyseessä romantasia), mutta samalla ne myös rakentavat sarjan isoa juonta pala kerrallaan.

Nämä pikkujuonetkin olen suunnitellut etukäteen, osan kohdalla hyvin tarkasti, mutta osan kohdalla annan myös tarinan viedä.

Lakertan tapauksessa merkittävä osa pikkujuonista on ollut suunniteltuina ja osin kirjoitettujakin jo vuosia ennen kuin tiesin koko Lakertasta mitään! Ne lukuisat pöytälaatikkotarinat ovat vain odottaneet omaa isoa kokonaisuuttaan, johon niitä nyt sovittelen. Kaikki täytyy kirjoittaa tosin uusiksi, jotta sopivat kokonaisuuteen, mutta siitä huolimatta tämä on se "salainen" etumatkani.

Pikkujuonten suunnittelu on minulle vähän helpompaa, koska mulle ne ovat henkilövetoisempia kuin iso juoni. Ei pelasteta maailmaa, mutta koetetaan saada aikaan tai pelastaa ihmissuhde.

Juonten suunnittelu (puhutaan isosta tai pienestä juonesta) rakentuu helpoiten kysymysten kautta. Kuka tahtoo ja mitä? Miksi? Miksi joku toinen haluaa estää sen? Mitä tapahtuu, jos se joku saa haluamansa? Tähän tosiaan kannattaa ottaa avuksi ja vertailukohdaksi taas jokin tuttu teos ja tarkastella sitä tarinaa sitä kautta – ja sarjan kohdalla myös osa kerrallaan, jotta ne pikkujuonetkin avautuvat. Tämänkin takia minä tuppaan paasaamaan siitä, kuinka tärkeää lukeminen kirjailijalle on!

Aloitin Instagramin puolella pienen postaussarjan kirjasarjan kirjoittamisesta ja oikeastaan voisin jakaa sitä tännekin.

Korostan jo nyt sitä, että tämä on minun tapani ja juuri Lakerta-sarjan kirjoittamista koskeva. En yritä sanoa, että kaikkien pitää tehdä näin tai että tämä on ainoa oikea tapa.

Lakerta on ensimmäinen oma sarjani*. Olen kustannustoimittanut useita sarjoja ja lukenut vielä useampia, mutta vasta nyt kirjoitan sellaista itse.

Vaikka olen suunnitellut jo mitä teille kerron, niin olen toki avoin kysymyksille. Mitä haluaisit tietää sarjan kirjoittamisesta?

(*Itse asiassa Vastatuulen lohikäärmeelle on kysytty jatkoa ja olen sitä varovaisesti suunnitellutkin, mutta lähtökohtaisesti sen ei ollut tarkoitus olla sarja.)

Postaussarjan ensimmäisen osan julkaisin tänään ja se koskee kysytyintä asiaa, eli juonta ja sen suunnittelua etukäteen.

Suunnittelenko (ja kuinka tarkkaan) koko juonen heti kerralla?

Osuuskummassa kustannuspäätökset tekee kustannusneuvosto. Sarjan julkaisupäätöksen edellytyksenä oli, paitsi ensimmäisen osan käsikirjoitus, myös kirjakohtaiset synopsikset ja ison juonen kulku.

Olin aluksi kauhuissani. Mistä minä muka tiedän mitä tapahtuu?! Kustannustoimittajanakaan en ole saanut tällaista koko sarjan kattavaa suunnitelmaa (paitsi kerran, mutta silloin kyse oli toiselle kustantamolle tekemästäni lausunnosta).

Nyt kun ajattelen suunnitelman pakollisuutta, niin olen vain kiitollinen. Työ kannatti, koska kokonaisuutta on nyt helpompi rakentaa ja hahmottaa. Neuvostossakin tiedetään, että kirjoittaessa tarina käytännössä aina vähän elää eikä synopsis toteudu 100 % tarkkuudella, mutta silti minulla on askelmerkit joita seurata. Arvelen tällä hetkellä, että noudatan synopsista 80 %:sesti.

Asiaa juonesta on niin paljon, että puhutaan nyt ensin isosta juonesta.

Iso juoni on koko sarjan pointti. Fantasiassa usein pelastetaan maailma tai valtakunta nyt vähintään, eikä Lakerta ole poikkeus. Lakertan kohdalla iso juoni syntyi oikeastaan viimeisenä. Olen henkilövetoinen kirjoittaja, joten hahmojuonet syntyvät usein ensin.

Kirjoittajana (ja lukijana) en pistä isolle juonelle paljoakaan painoarvoa, mutta täytyyhän sen olla kunnossa. Se on kuin kehys, joka pitää koko tarinan kasassa eikä sitä sovi vähätellä, mutta kaikki muu kiinnostaa enemmän.

Ison juonen olen pääpiirteissään suunnitellut etukäteen, mutta on siinä vielä aukkojakin. On vain luotettava siihen, että tarina kertoo ratkaisut edetessään. En myöskään hirttäydy suunnitelmaan. Jos tulee parempia ideoita, niin totta kai tartun niihin.

Iso juoni määrittää myös Lakertan osien ilmestymisjärjestyksen. Alun perin havittelin, että sarjan osat olisivat viimeistä lukuunottamatta vapaassa järjestyksessä luettavia (vrt. Rileyn Seitsemän sisarta -sarja), mutta ison juonen kannalta se osoittautui turhan hankalaksi.

Heräsikö ajatuksia? Kysymyksiä?

#KIRJOITUSKUTSU

Kuka väittää, ettei spefi ole poliittista? Että sillä ei ole yhteiskunnallista arvoa? Emme me. Kosmoskynän numeron 2–3 teemana on YHTEISKUNTA.

Teemasta

Spekulatiivinen fiktio on aina jollain tapaa yhteiskunnallista. Se ei tarkoita, että spefikertomus olisi aina joko propagandistista julistusta tai vaivihkaista piiloviestintää. Mutta spekulatiivisessa fiktiossakin eletään aina jonkinlaisessa yhteiskunnassa. Kertomuksia myös kirjoitetaan ja luetaan jossakin ajassa ja paikassa, kussakin hieman toisin kuin muissa.

Spekulatiivinen fiktio on täynnä utopioita ja dystopioita; unelmia ja painajaisnäkyjä vaihtoehtoisista maailmoista ja niiden erilaisista yhteiskunnista. Samoin utopioita ja dystopioita ovat käyttäneet keskeisinä työvälineinään yhteiskuntafilosofit Platonista Karl Marxiin. Poliitikotkin oikeuttavat ohjelmiaan maalaamalla kilpaa erilaisia tulevaisuuskuvia.

Spekulatiivisen fiktion mahdollisuudet yhteiskunnallisten kysymysten tutkimiseen ovat rajattomat! Vaatiiko oikeudenmukaisuuden toteuttaminen taikavoimia? Miltä näyttää vallankumous kyberavaruudessa? Ovatko vampyyrit ja örkit vaarallisia hirviöitä vai ennakkoluulojen uhreja? Mahdollistaako tulevaisuuden teknologia rajattomat resurssit vai syökseekö se ihmiskunnan tuhoonsa?

Haemme lehteen monipuolisesti teemaa käsitteleviä novelleja, raapaleita, runoja, pohdintoja ja pakinoita. Aihetta saa tulkita laveasti. Kaikki spefin tyylilajit käyvät. Novellien suositeltu maksimipituus on 15 liuskaa standardiasetuksilla.

Myös asiatekstit ja kirja-arviot ovat tervetulleita. Kirja-arvioiden osalta lähesty etukäteen toimitusta. Meillä on tiedossa muutamia kirjoja, joille haluaisimme arvion. Artikkelien kohdalla toivomme etukäteen idean esittelyä tai synopsista.

Kaikkien kirjoitusten deadline on sunnuntai 18.5.2025 klo 23:59. Nimeäthän tekstitiedoston nimelläsi ja tekstisi otsikolla. Tekstit tulee lähettää erillisenä liitetiedostona sähköpostilla osoitteeseen toimitus@kosmoskyna.net (parhaat tiedostoformaatit docx/rtf). Kirjoittajilta ei edellytetä Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n jäsenyyttä, mutta painotamme proosatekstien valinnoissa jäsenistön tekstejä. Mainitsethan saateviestissä jäsenyydestäsi.

Replied in thread

@raik_su Olen huomannut vähän saman. Kun aloitin tulevaisuuteen sijoittuvan romaanikäsikirjoitukseni kirjoittamisen ensimmäisen kerran, iski pian covid-pandemia ja sekoitti ajatukseni tulevaisuudesta. Kun aloitin toisen kerran, hyökkäsi Venäjä Ukrainaan. Kolmas aloitus hieman pelotti.
#kirjoittaminen

Hiphei! Kustantamoni @Osuuskumma on laskeutunut Fediversumiin tiettävästi ensimmäisenä kotimaisena kirjakustantamona.

Olen ylpeä Osuuskumman jäsen. Teemme omaleimaista ja korkeatasoista spekulatiivista fiktiota aikuisille ja nuorille aikuisille.

Ensi vuonna ilmestyvä aikuisille suunnattu romantasiasarjani Lakerta putkahtaa ilmoille juuri kummalinnun siipien suojista. Viime päivät ovatkin kuluneet tiiviisti sarjan ensimmäisen osan, Maankutsujan, editoinnissa. Sarjan toisen osan ensimmäinen versio on jo kustannustoimittajien tiukan suurennuslasin alla, mutta juuri tähän toiseen osaan liittyvä novelli ilmestyi juuri Pinnan alla -antologiassa. Antologiaa on saatavilla heti viikonloppuna Kauhucon-tapahtumassa (Rkihardinkadun kirjasto, Helsinki). Jos siellä oleva Okeanoksen aarre -novellini osuu makuhermoon, niin Lakerta-sarja maistuu varmasti myös 💙

Kukkuu, täällä ollaan! Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry on nyt Mastodonissa!

#esittely

Yhdistys tekee kaikenlaista spekulatiivisen fiktion kirjoittamiseen liittyvää. Näkyvimpänä toimintana julkaisemme Kosmoskynä-lehteä (seuraava numero ulkona ihan kohta!). Lehdestä löytyy mm. jäsentemme novelleja ja kirja-arvioita tuoreesta spefi-kirjallisuudesta.

Julkaisemme myös mm. antologioita. Viimeisin julkaisumme on varsin hauska Alennusvampyyri-huumorinovelliantologia viime vuoden lopulta. Sen voi tilata verkkokaupastamme (linkki profiilissa).

Seuraava julkaisumme on spefin perinteistä ammentava 40-vuotisjuhlaraapaleantologia, joka tulee ulos lähikuukausina.

Mutta se meistä tällä erää. Mitä sulle kuuluu ja mitä olet viime aikoina kirjoittanut?

Replied in thread

@magdalenahai Kiitos! Nytpä muistinkin, mitä minun on aina pitänyt kysyä ammattilaiselta: millainen mielestäsi on lukemisen ja kirjoittamisen suhde?

Hieman kärjistäen kysymys kai olisi, voiko kirjoittaa lukematta?

Omat kirjoittajakokemukseni ovat lähinnä tutkimusmaailmasta ja blogosfääristä. Ensin mainitussa huomasin nopeasti, että kaikkiin kirjoittamisen umpikujiin oli yksi patenttilääke: muiden tekstien lukeminen. Mallioppiminen, inspiraatio, intertekstuaalisuus…

Instagramissa oli taannoin hauska #6faktaakirjoittamisesta -haaste. Ja koska Donttiin mahtuu mielestäni lisää kirjoittamiskeskustelua, niin, kirjoittaja, jaa toki omasi. Vertaistukea tai jotain.

(Seuraava on itseni kopiointia sieltä toisaalta...)

1. Olen tuurikirjoittaja. Juuri nyt teen niin täyttä palkkatyöpäivää, että kirjoitan liian vähän. Jollain ihmeellä olen kuitenkin saanut kolme (tai noh neljä) romaanikässäriä valmiiksi vähän reilussa 10 vuodessa.

2. Akilleenkantapääni on juoni. Mulla voi olla loistavia hahmoja, jotka joisivat teetä 200 sivua. Mutta kun pitäisi tapahtuakin jotain.

3. Vahvuuksiani kirjoittajana lienevät juuri henkilöt, varsin hyvä kielitaju ja näppituntuma romaanimuodosta.

4. Mistä on hyötyä sitten, kun saan kirjoitettua. En osaa suunnitella. Tai kuvittelen etten osaa. Mulla ei ole mitään selkeitä raameja tai suunnitelmaa, kirjoitan harhaillen. Suunnitelmat ahdistavat heti.

5. Raahaudun vaikeiden / tylsien / tukkoisten kohtien ylitse kirjoittamalla kohtauksen käsin. Tällä hetkellä kirjoitan oikeastaan ainoastaan käsin.

6. Mulla on ranskistietokone. Olen kirjoittanut kai kaiken julkaisemani AZERTY-näppiksellä. AZERTYsta pitäisi saada urheusmitali.

#kirjoittaminen
#kirjoittajamastodon

Earth Hourin kunniaksi...

Arvoisa yleisö... Lakerta-sarjan ensimmäinen osa on nimeltään...
...
MAANKUTSUJA

Kansainvälistä Earth Houria vietetään osoittaaksemme huolta ilmastonmuutoksesta.
Lakerta-sarja ei käsittele ilmastonmuutosta suoraan, mutta rakkaus luontoon ja luonto ylipäätään on keskeisessä roolissa.

Maankutsujassa oleellisin neljästä jumalasta on maan ja hedelmällisyyden jumalatar Naola. Metsät, viljelysmaat, lisääntyminen... Näihin liittyvät asiat ovat nimenomaan Naolan halussa. Maa-elementin merkitsemät ihmiset ovat usein rauhallisia ja harkitsevia jalat maassa -tyyppejä. Kääntöpuolena toki voi olla tietynlaista jääräpäisyyttä ja paikoilleen juurtumista vähän liiankin kanssa. He ovat usein myös taitavia viljelijöitä, marjastajia ja sienestäjiä. He ovat myös hedelmällistä porukkaa; jos perheessä on lapsia enemmän kuin viisi, voi olla varma että ainakin toinen vanhemmista on maan merkitsemä. Lapsentekoon liittyvissä haasteissa Naolan papittaret ja papit ovat suureksi avuksi (jos on maksukykyä). Huhujen mukaan Naolan nimissä lausutut lemmenloitsut ovat kovin hyödyllisiä, mutta ehkäpä se on vähän huuhaata kumminkin. Myös lemmen huolissa Naolan papittaret ja papit ovat se sovelias taho kysyä neuvoa.

Maankutsujan päähenkilöllä eittämättä on vähän rakkaushuolia, mutta elämä tuo hänen eteensä muitakin haasteita. Johonkin pitäisi kovasti valmistautua, mutta mihin?! Siihen ei suoria vastauksia heru keneltäkään. Voi jumalten puupallit!

Hanna Morre: Maankutsuja (Lakerta 1)
Tulossa keväällä 2026, @osuuskumma

Continued thread

Emmi Itäranta kuvailee omaa kirjoitusprosessiaan.
Augiaan talli (paskan lapiointi, yritetään saada edes lattia näkyviin), rihmastoituminen (tekstin eri osat kasvattavat toisiinsa yhteyksiä) ja veden alla hengittäminen (syvällä tekstissä, hyperfokus).

Tahtoisin kirjoitella. Blogiin. Mikä olisi hyvä alusta? Varmasti moni sanoisi että Wordpress ja oon sinänsä samaa mieltä että kaunis ja toimiva varmasti olisi, mutta joutuuko webhotellista ja domainista, mitä näitä nyt on, maksamaan niin paljon/kk että köyhä ja kipeä opiskelija ei selviydy, varsinkin kun ei oo tarkoitus blogilla rahoiksi lyödä? Onko kivoja ilmaisia alustoja, joissa ei kuitenkaan pyörisi hirveenä mainoksia haitoilla? So many questions.

I use AI tools a lot, and I think about the ethics involved a lot. This is a free substack post on how to use AI tools for writing without producing AI slop. I really enjoyed it.

I haven't used AI for writing myself, yet, beyond instant feedback. I'm really interested to hear what other people here think about it. In English or Finnish.

natesnewsletter.substack.com/p

Nate’s Substack · Beyond AI Slop: Learning to Write (and Think) with ChatGPT Without Losing My VoiceBy Nate