Postaussarja sarjan kirjoittamisesta jatkuu!
Kuten sanottua, olen henkilövetoinen kirjoittaja ja henkilöt syntyvät aivan ensimmäisenä. Kässäriä suunnitellessani henkilöiden miettiminen on se hykerryttävin vaihe, jossa ideat uhkaavat karata lapasesta ihan täysin.
Lakertan henkilöt syntyivät oikeastaan jo kaaaaauan ennen kuin tiesin koko sarjan olemassaolosta mitään. He ovat vain odottaneet omaa tarinaansa. (Sama juttu minulle kävi Vastatuulen lohikäärmeen Kristian Korpin kanssa.)
Lakerta-sarjassa on päähenkilöitä paljon, melkein kuin George R. R. Martinilla. Nyt kun pikaisesti laskin, niin koko sarjassa on reilusti yli kymmenen päähenkilöä (ei kylläkään kaikki yhdessä kirjassa).
Laaja henkilökaarti mahdollistaa paljon tarinoita, mutta on pidettävä huolta, että jokainen erottuu joukosta ja ansaitsee oman paikkansa. Henkilön oma ääni on tässä aivan valtavan tärkeä. Lakertassa on useita näkökulmahenkilöitä ja minä-kerronta. Hahmovaihdokset on otsikoitu, mutta pyrin siihen, että henkilön erottaisi ilmankin – jopa koko sarjan kaartista, ei vain yhden kirjan.
Lakertassa ei seurata yhtä pääparia, vaan aluksi sarjassa on kussakin osassa omat päähenkilönsä. Loppupuolella sitten tiet kohtaavat.
Jokaisella päähenkilöllä on oma tarinansa. Romanttinen juoni on tietysti se kaikkein keskeisin, mutta elämässä on kaikenlaisia muitakin murheita – olkookin että puhutaan romantasiasta.
"Muut murheet" on myös minun murheeni, jossa keskitien löytäminen on toisinaan vaikeaa. Moni päähenkilöni on kokenut kaikenlaista traumaa. Eletään myös hyvin erilaisessa maailmassa, jossa traumoja käsitellään ja niihin suhtaudutaan eri tavoin kuin meidän todellisuudessamme. On otettava huomioon myös tekstilaji; Lakerta on romantasiaa, kevyttä viihdettä.
Traumoja ei voi ohittaa noin vain, mutta niiden käsittely ei myöskään saa paljoa tilaa. Tätä en odota lukijanakaan. Jos henkilö on tullut vaikkapa lapsena hylätyksi, niin varmasti se näkyy jossakin, mutta en odota asian kovin syvällistä käsittelyä, jos se ei ole tarinan pointti (joskushan se on, mutta ei romantasiassa).
Pohdin kuitenkin paljon sitä, mikä on sopiva määrä käsittelyä ja mikä ei.
Mitä ajatuksia herätti?
